Suomen mieskuoroliitto
Suomen mieskuoroliitto
Suomen mieskuoroliitto
Valikko

Mikä mieskuoro?

Mieskuorot lokeroidaan helposti yhteen ja samaan muottiin, vaikka tänä päivänä suomalaisten mieskuorojen tarjonta ja toimintamuodot vaihtelevat suuresti. Suomalaisista mieskuoroista löytyy kuitenkin ääripäitä niin vakavasta ja viihteellisestä musiikista kuin nuorten ja varttuneempien herrojen kuoroista. Myös suomalaisten mieskuorojen koko vaihtelee suurista lähes sadan laulajan suurkuoroista pienempiin kokoonpanoihin, jopa lauluyhtyeisiin, ja maantieteellisesti mieskuoroja puolestaan on kattavasti ympäri Suomen, Porvoosta vähintäänkin Sodankylään saakka. Lukumääräisestikin mieskuoroja Suomessa toimii hyvin suuren kirjava joukko: pelkästään Suomen Mieskuoroliiton jäsenkuoroja on noin 110, joissa laulajia on kaikkiaan noin 3500 miestä.

Mieskuorolaulusta voidaan tänä päivänä löytää varsin monia värejä: perinteitä, uusinta uutta, viihdettä, huumoria, äijämeininkiä ja veljeshenkeä. Jokaiselle on siis tarjolla jotakin, vaatii vain hieman oikeaa asennetta löytää se oikea itselle sopiva toimintamuoto.

Sibelius mieskuorojen siivittäjänä ennen ja nyt


Mieskuoroille perinteisesti tarjottu muotti rakentuu yleensä isänmaallisen paatoksen ja vakavamielisen ilmeen ympärille. Tämä ei luonnollisesti ole mikään koko totuus, vaikka perinteet ja kansallisromanttinen ohjelmisto ovatkin mieskuoroille tärkeitä. Kyse on myös näkökulmasta: yhtä hyvin, niin nuorten kuin vanhempienkin silmin, perinteisen ohjelmiston paatos ja vakavamielisyys voidaan myös nähdä juhlavana ja arvokkaana – kunhan konserttikattauksessa olevan pääruoan annoskoko vaan on sopiva.

Suomalaisten mieskuorojen voidaan sanoa olevan erityisen onnekkaita verrattuna vaikkapa ruotsalaisiin tai englantilaisiin laulajaveljiinsä: tuskin mistään muusta merkittävästä musiikkimaasta löytyy niin valtavaa ja tasokasta kansallisromanttista kuorokirjallisuutta kuin Suomesta. Muilla mailla ei ole tarjota Jean Sibeliuksen ja hänen oppilaidensa ja aikalaistensa Selim Palmgrenin, Toivo Kuulan ja Leevi Madetojan kaltaisia suuria säveltäjiä, jotka olisivat omistaneet vastaavissa määrin suurteoksiin juuri mieskuoroille, ja siksi vielä tänäkin päivänä monet näistä lauluista kuuluvat mieskuorojen aktiiviohjelmistoon osana uudempaa ohjelmistoa.

Säestyksettömien teosten eli ns. a cappella -laulujen ohella mieskuorolle kirjoitettu orkesterikirjallisuus on maassamme myös harvinaisen rikas. Esim. Jean Sibeliuksen mieskuorolle, orkesterille ja kahdelle solistille kirjoittama sinfoninen teos Kullervo on avannut monille suomalaisille ja myös ulkomaisille kuoroille ovet yhteistyöhön merkittävien sinfoniaorkesterien kanssa ympäri maailman. Tällaista valttikorttia ei muilta mieskuorokansoilta löydy.

Uusia tuulia



Rikkaista juurista kasvaa tänä päivänä myös monia uusia versoja. Koska mieskuorot ovat hallinnollisina yhdistyksinä Suomen kuoroelämän pitkäikäisimpiä, monet jo yli 100-vuotiaita, perinteet ohjelmiston uudistamiseen ovat myös pisimmät. Vanhimmat mieskuoromme ovat olleet uusien sävellysten tilausmesenaatteina merkittävällä tavalla jopa vaikuttamassa suomalaisen taidemusiikin syntyyn 1800-luvun loppupuolella ja viime vuosisadan alussa ja tämä sama työ jatkuu tänäkin päivänä.

Uusien mieskuoroteosten – ja myös sovitusten – tilaukset suomalaisilta ja ulkomaisiltakin säveltäjiltä luovat uutta ajassa kiinni pysyvää ohjelmistoa, joka monesti kiinnostaa myös uutta yleisöä. Sibeliuksen ja hänen aikalaistensa jälkeisen ajan merkittävimpiin mieskuorosäveltäjiin Suomessa voidaan laskea kuuluvaksi mm. Erik Bergman, Einojuhani Rautavaara ja Aarre Merikanto. Viime vuosien ahkerimpiin mieskuorolle teoksiaan omistaneisiin suomalaisiin säveltäjiin puolestaan kuuluvat mm. Jaakko Mäntyjärvi ja Juha Holma, unohtamatta monia nuoria eturivin säveltäjiä kuten Uljas Pulkkis, Riikka Talvitie ja Perttu Haapanen. Mainittujen säveltäjänimien lista ei missään nimessä ole kattava, mutta antanee riittävän kuvan siitä, että mieskuorolle säveltävät tänäkin päivänä monet Suomen eturivin säveltäjät ja siten mieskuoro instrumenttina kiinnostaa ja kiehtoo edelleen ammattisäveltäjiä.

...ja viihdettä!



Jos taidemusiikki tuntuu liian hienostelevalta niin ei hätää, mieskuoroista löytyy myös humoristinen puoli – ja siihen sopivat sanat ja sävelet. Hyvin monet mieskuorot ovat löytäneet kokonaan uuden vaihteen toimintaansa sovittamalla esim. elokuva- ja teatterimusiikkia, Leevi & The Leavingsia, Beatlesia tai Abbaa omiin konsertteihinsa tai vaikkapa taipumalla tangon pyörteisiin. Amerikasta löytyy myös kokonainen viihteellisemmän mieskuorolaulun, ns. barbershop-laulun, tyylisuunta, jota myös jonkin verran Suomessa lauletaan.

Pisimmällä viihteen tekemisessä lienee jyväskyläläinen mieskuoro Seminaarimäen Mieslaulajat eli Semmarit, joka itse säveltämänsä musiikin ja valtavan lavakarisman keinoin viihdyttää kuulijoitaan vuosittain ympäri Suomen matkaavilla kiertueillaan. Suomesta löytyy paljon mainioita sovittajanikkareita, joiden sormissa monet tunnetut iskelmät ja hitit ovat viime vuosina kääntyneet myös mieskuoro-ohjelmistoksi. Kuorolaulun viihteellistyminen näyttää selvältä trendiltä laajemminkin, mikä on vihdoin tehnyt harrastuksesta myös varsin mediaseksikästä ja viime vuosina yhä useampi tv-formaattikin on löytänyt suomalaiset mies-, nais- ja sekakuorot.

Viihde sopii erityisen hyvin juuri mieskuorolauluun, koska se linkittyy vahvasti laulajaveljien keskinäiseen veljeyteen, yhteisön hyvänolontunteeseen ja myös sosiaaliseen hauskanpitoon. Vaikka itse laulu onkin aina pääosassa, mieskuorossa on tärkeää myös olla hauskaa. Viihteen tekeminen koko kuorolla tai kvartetilla luo erityisen hauskoja hetkiä tekijöilleen, ja antaa myös mainioita esiintymismahdollisuuksia lupaaville stand-up-koomikoille tai muille humoristin kykyjään piilotteleville.

Lauluyhtyeiden juhlaa


Kvartettilaululla on aina ollut tärkeä osa mieskuorolaulun harrastamisessa. Kvartetti on pienin mahdollinen kokoonpano, joka kuitenkin pystyy moniäänisesti viihdyttämään ja esittelemään laulun harmoniat kuulijoilleen. Esim. 1930- ja 1940-lukujen suomalaisissa elokuvissa sankarillisten mieskvartettien esiintyminen tai miespäähenkilöiden puhkeaminen muutoin moniääniseen lauluun herraseurassa on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yhtyelaulu kvartetissa tai muissa pienemmissä kokoonpanoissa on kuulunut aina myös perinteisten mieskuorojen toimintamuotoihin ja sen merkitys on ainoastaan kasvanut vuosien saatossa mieskuorojen taitotason noustessa. Varsinainen lauluyhtyeiden nousukiito alkoi 1990-luvun kuluessa, jolloin kautta kuoromuotojen yhtyelaulun suosio alkoi kasvaa merkittävästi ja pienyhtyeiden toimintaan tuli uutta taiteellista tavoitteellisuutta. Erittäin korkeatasoiseen yhtyelauluun on kohonnut mm. entisistä ja nykyisistä mieskuorolaisista koostuvat lauluyhtye Talla.

2000-luvulla uusien yhtyeiden voittokulku on jatkunut ja yhä uusia aktiivisia miesten lauluryhmiä on syntynyt ympäri Suomea. Mieskuoroharrastuksen aloittaminen ei tarvitsekaan välttämättä muuta kuin neljä laulamisesta innostunutta kaverusta, oikean asenteen ja jonkin yhteisen tavoitteen. Ohjelmiston voi joko kaivaa esiin olemassaolevista lähteistä, tai sitten tehdä itse; monet tämän päivän lauluyhtyeistä sovittaa tai säveltää itse omat laulunsa. Lauluyhtyeessä laulaminen kehittää hienosti omia laulajan kykyjä, kehittää esiintymistaitoja ja tarjoaa onnistumisen elämyksiä avaten myös ovet moniin kiinnostaviin esiintymistilanteisiin.

Laulajana mieskuorossa



Mutta millaista sitten on laulaa mieskuorossa, mikä mieskuorolaulussa sitten niin erityisesti viehättää? Samoin kuin mieskuorojen kirjo tänä päivänä, samoin laulajan rooli mieskuorossa on laaja. Mieskuorossa laulaminen on tavoitteellista työtä, mutta myös hauskanpitoa. Harrastaminen on vapaaehtoista, mutta se tuo mukanaan myös taiteellista ja myös hallinnollista vastuuta. Pitkät perinteet korostavat tätä vastuuta, mutta tuovat myös arvokkuutta ja juhlallisuutta kuorotyöhön.

Piirroskuvat: Arto Nyyssönen

Palaa Laulamaan!-sivustolle